venerdì 25 luglio 2014

Menovinkki: San Siro Street Festival

Missä?
- Piazza Selinunte, San Siro Milano. Paikalle pääsee kätevästi Piazza Lottolta bussilla numero 49.
Milloin?
- 25.-27.7.2014 (perjantaista sunnuntaihin)

San Siro on tuttu paikka jalkapallon ja hevosurheilun ystäville. Siellä sijaitsee Giuseppe Meazzan stadioni, jossa sekä Inter Milan että AC Milan pelaavat kotiottelunsa. Siellä on myös Galoppon ravirata. Urheilutapahtumien lisäksi molemmissa paikoissa järjestetään konsertteja. Kun olet tulossa Milanoon, kannattaa siis vilkaista areenoiden tapahtumakalenterit.  Linkit kalentereihin ovat postauksen lopussa.

Tänä viikonloppuna San Siron asukasyhdistys järjestää viisivuotisen toimintansa kunniaksi kolmipäiväiset katujuhlat, josta ei puutu tapahtumia eikä väriä.Kaupunginosan kadut täyttyvät markkina- ja kirpputorimyyjistä. Päivän mittaan tarjolla on työpajoja, keskustelutilaisuuksia, esitelmiä , urheilunäytöksiä ja näyttelyitä. Aktiviteetteja on kaikenikäisille ja moneen kiinnostuksen kohteeseen.

Videoprojektorissa nähdään dokumentit "M2M, l'europa avrà i nostri occhi" ja Torinon filmifestareilla vuonna 2013 esitetty "Striplife", jonka ohjaaja on myös tapahtumassa mukana.

Joka päivälle on oma aperitiivi- ja illallisteema. Ruokailun jälkeen illanvietot jatkuvat musiikkipainotteisina. Luvassa on niin perinteiset tanssiaiset kuin hiphop-, reggae-, jazz- ja klassisen musiikin konsertit illasta riippuen. Lauantai-ilta huipentuu ilotulitukseen.

Kolmen päivän koko ohjelma löytyy täältä (tosin vain italiaksi)

Meidän kansainvälinen käsityökerho - Mondobaobab, Clo Handmade, LauArt, ja Anniinankulma - pystyttää kirjavan myyntikojunsa piazzalle sunnuntaina.

Sitä ennen aiomme nuuhkia San Siron katufestareiden ilmapiiriä ja nauttia leppoisasta menosta.

Linkit:
Stadio Giuseppe Meazza San Siro
Ippodromo del Galoppo San Siro

mercoledì 23 luglio 2014

ILMAISTA VIINAA...

ei ole vieläkään tarjolla, mutta...

Näin alkoivat moottoripyöräkerhomme tiedotteet vielä kultaisella yhdeksänkymmentäluvulla. Tällä tavoin tervehenkisiä nuoria motoristeja muun muassa usutettiin osallistumaan erilaisiin tapahtumiin tai yksinkertaisesti ostoksille.

Luulen, että yhä tänä päivänä lause kiinnittää huomion ja herättää kiinnostuksen. Siksi varastin idean ja tiedotan, että ilmaista viinaa ei siis vieläkään ole tarjolla, mutta maksullisia korvakoruja on ilmestynyt putiikkini hyllylle aLittleMarkettiin

Osa koruista on ehtinyt kauppaan, osa odottaa yhä pesua ja prässiä.

Lisää tulee lähiaikoina, koska tänä vuonna kesä on ollut kummallinen. Ailahtava. Säiden herrana ei ole toiminut yksin Pouta, vaan monenmoista puikonheiluttajaa on ollut liikkeellä. Kun edellisvuosina kesä on saapunut kesäkuussa, se on jysähtänyt paikoilleen syyskuuhun saakka. Tasaisen aurinkoisena, pitkänä ja kuumana. Sellaisena kuin lapsuuden kesät tapasivat olla.

Sen sijaan tänä vuonna sää on vaihdellut samankin päivän aikana niin, ettei tätä enää tunnista. Onko joku siirtänyt Milanon valtameren rannikolle? Olen kuullut, että Milanoon on saapunut hiekkaranta, mutta olisin mieluusti ottanut rannan ihan jo vallitsevaan ilmastoon. Vaan ei. Tänä iltana aioimme lähteä reggaepitoisiin rantabailuihin, mutta mustanpuhuva ja uljaasti salamoiva taivas sekä rakeitakin viskovat sadekuurot käännyttivät meidät kesken matkan takaisin. Kunnon ukkosilmassa on oma viehätyksensä ja ihailen sen mahtipontisuutta. Mutta mieluummin sisätiloissa, en rantapartyissa.

Näissä tunnelmissa virkkuukoukku on määrännyt vauhdin ja lankakerät ovat pyörineet siinä tahdissa. Tänäkin iltana.

domenica 20 luglio 2014

Lämminsavulohi valtasi markkinat

Heinäkuun kolmas sunnuntai valkeni pilvisenä, kostean nihkeänä. Kuukauden kolmas sunnuntai on markkinasunnuntai Martesana-joen äärellä ja tällä kertaa viimeinen tapaaminen ennen kesälomia. Sen kunniaksi olimme päättäneet näytteilleasettajien kesken järjestää piknikin, johon minä olin luvannut valmistaa jotakin suomalaista. Poron ohessa mikä voisi olla suomalaisempaa kun lämminsavustettu lohi?

Poroa en ole Milanosta toistaiseksi löytänyt, vaan käristys on tehty saksanhirvestä. Ensimmäisen kerran tosin olisin saattanut saada aikaan korpinkäristystä, jos vuosia sitten linnun lihaa olisi löytynyt kaupoista. Nimittäin alkuajan sanavarastossani saksanhirvi oli muttunut korpiksi ja jostain syystä iskostunut niin syvälle, että siitä oli hankala poisoppia. Niinpä ensimmäistä kertaa, kun mieli halasi käristystä, korppi kielenpäällä nuuskin saksalaiskaupan pakastealtaita siinä toivossa, että löytäisin sieltä lihan käristykseeni. En löytänyt, mutta uloskävellessäni päätin vielä varmistaa asian kassalta. -"Hyvää päivää, teillä ei taida olla korpinlihaa? (ital. Buongiorno, non avete il carne di corvo, vero?)" Myyjä katsoi vähän omituisesti ja tokaisi sitten, että no ei ole. Kiitti hei ja seuraavan kauppaan. Olipa tympeänoloinen asiakaspalvelija.

Seuraava kohde oli italialainen supermarketti. Säästääkseni aikaa altailla pörräämisen sijaan kävelin suoraan infopisteeseen tiedustelemaan korpinlihaa. Myyjä vaikutti hämmentyneeltä, mutta ilmoitti ystävällisesti, että heiltä sitä ei löydy. -"Mitä luulette, en taida löytää koko kaupungista korppia?", kysyin vielä poislähtöä tehdessä. Olin jo alistua ajatukseen, että käristystä tulen nauttimaan ainoastaan kotimaassa. -"Luulen, että olette oikeassa rouva. Valitettavasti Milanosta kyseistä lihaa ei taida saada mistään." Hädän hetkellä jostakin päästin ilmoille vingahduksen, että sitten ei kaupungista kaiketi löydy poroakaan. Italiassa poronsyöjään suhtaudutaan vähän samoin kuin Suomessa kissansyöjään, joten ymmärrettävästi myyjätär jäi sanattomaksi.

Vieressä keskustelua oli seurannut nuorempi mies, jonka nupissa naksahti. Poika nimittäin oivalsi, etten ehkä ollutkaan hakemassa korppia (ital. corvo) vaan saksanhirveä (ital. cervo). Kun nyökyttelin innoissani näin olevan, molemmat alkoivat selvittää yhteenääneen, mistä todennäköisesti löytäisin haluamani. Pelkästään pakasteita myyvän ketjun liikkeestä, jonka lähimpään myymälään sain selkeät ohjeet. Loppujen lopuksi sain käypäsen lihan käristykseeni. Kotona sotkin sekaan muut tykötarpeet: läskisen palan possua, oluen, suolan ja pippurin. Ja tällä reseptillä veivaan käristystä silloin, kun sitä pyydetään.

Saksanhirvikäristys ei kuitenkaan ole uponnut käsitykseeni piknikruokana, joten savulohi oli helppo valinta. Koska tulenteko noin yleensä ottaen on superkiellettyä, päätin turvautua kaapista löytyneeseen savustuspussiin ja uuniin. Ostoslistan mukaan haimme kalakauppiaalta tuoretta kirjolohta, lähikaupasta suolattua voita ja tummaa täysjyväleipää. Helppoa kuin hatunteko. Ja niinhän se loppujen lopuksi oli.

Kostean kuumana aamuna, kun jo herätessä tukka oli hiestä märkä lakanoista puhumattakaan, ei vaan olisi tehnyt mieli lämmittää uunia. Onneksi on ilmastointilaite ja energiaa väärinkäyttäen - ilmastointilaite ja uuni molemmat täysillä - sain kalan savustettua uunissa ja leivät voideltua. Ja sitten piknikille. Myyntiä käsityötuotteista ei tällä kertaa herunut, mutta savutettu lohi oli taivaallisen hyvää ja keräsi tuhannesti kehuja. Vapise savustuspussinvalmistaja! Italianmarkkinat on juuri avattu.

Kuva: www.amicidellamartesana.it

sabato 19 luglio 2014

Nimeni on Riku Parturi

Kolmelta iltapäivällä avaan kaupallisen radioaseman. Nettiradiosta olen saanut seuraa hetkiin, kun molemmat samassa huoneessa osa-aikaista päivää tekevät työkaverit ovat lähteneet eivätkä muut kollegat ole juttutuulella. Työhuoneeni ovi pysyy kiinni.

Tasaisin väliajoin ilmaan tulvii mainoksia, joita korvat tosin ovat oppineet väistämään melko hyvin. Mutta eivät täysin.Ohjelmakoodauksen keskeltä huomion varastaa mainos, jonka käsikirjoitus menee suurinpiirtein näin..

Tuttavat - nainen ja mies - tapaavat ruokakaupan valmiskastikehyllyn luona. Nainen pitää kastikepurkkia kädessään, mutta huomattuaan miehen sanoo hymähtäen valmistavansa kaikki pastakastikkeet itse. Tarkastaa siinä vain, mitä raaka-aineita Giovanni Rana käyttää valmiskastikkeissaan. Asiaankuuluvasti ja hiukan huvittuneena mies utelee kuinka kastikkeet valmistuvat naisen käsissä ja tämä luettelee muutaman reseptinsä, joihin käyttää ainoastaan tuoreita ja puhtaita raaka-aineita. - "Aivan kuten Giovanni Rana", mies sanoo ja lisää hymy äänessä: -"Mutta minä kyllä luotan enemmän Ranaan." Ensin nainen häkeltyy, mutta nauraa sitten: -"Niin minäkin." Kuvittelen kuinka molemmat tämän jälkeen alkavat lastata vamiskastikepurkkeja ostoskoreihinsa.

Tavallinen mainos tylsällä juonella. Mutta kun jostain piti tänäänkin riemu repiä, niin mikseipä siis Giovannin Ranan kastikemainoksesta. Giovanni Rana on yhtä kuuluisa valmisruokakokki kuin Saarioisten äidit.

Tarinassa miehen mainoslause kokonaan suomennettuna menee näin: "Aivan kuten Johannes Sammakko, mutta minä kyllä luotan enemmän Sammakkoon." Valmiskastikekeisarin nimi siis on Sammakko, Johannes Sammakko.

Muistan pohtineeni nimien käännöksiä aiemminkin ja havainneeni, että tuttavissani on varsin hauskannimisiä henkilöitä. Esimerkiksi yhdessä aiemmassa projektissa minulla oli työkavereina Antti Kasvihuone, Taneli Härkä, Tapani Paperi, Taneli Rasva ja Uskollinen Kaarlo. Nykyään työskentelen muun muassa Kissojen ja Kukkojen kanssa ja pomona häärää Raaka Pertti. Miesystäväni on Parturi, Riku Parturi. Italiankielellä lausuttuna jokainen nimi on kaunis kuin runonsäe.

Nimeni on Federico "Fede" Barbieri (Riku "Usko" Parturi)
Kastikemainos väistyy uusien tiedotteiden tieltä, mutta kiinnostus on herännyt. Erityisesti minua uteloittaa se, että miten Italiassa aikanaan sukunimet ovat menneet jakoon. Katolisessa ja kirjavan historian omaavassa maassa kun olemme, niin iso osa etu- ja kutsumanimistä pohjautuu raamatun henkilöihin, pyhimyksiin ja historian sankareihin. Koska etunimeämisessä italialaiset ovat kierrätyksen kärkimaita, yhä nykyään usea piltti ristitään isovanhempien mukaan.

Sen sijaan pikahaku internetin pohjattomaan sammioon tietää kertoa, että sukunimien lähteet ovat samankaltaiset kuin Suomessa: asuinpaikkaan, kansallisuuteen, heimoon tai ammattiin viittaavat nimitykset samoin kuin henkilökohtaisiin ominaisuuksiin tai jopa omituisuuksin perustuvat liikanimet.(*)

Esimerkiksi sukunimet Dal Bosco (Metsästä) ja Da Vinci (Vincistä) juontavat aikaan, jolloin ihmisillä ei ollut sukunimeä vaan liikanimi, joka kuvasi mistä he tulivat tai olivat kotoisin. Tunnettu yleisnero Leonardo Da Vinci on siis suomalaisittain yksinkertaisesti Leo Vincistä. Myös televisiosta tutun komisario Montalbanon nimi viittaa paikannimeen. Montalbano on kolmen kunnan - Firenze, Pistoia ja Prato - muodostama alue Toscanassa. Sarjan päähenkilö tosin on pesunkestävä sisilialainen, mutta ehkäpä kuvitteellisen suvun juuret ulottuvat Toscanaan. Mene ja tiedä. Italialaisherra Romano Romani tarkoittaa kirjaimellisesti Roomalaisten sukua oleva Roomalainen. Suomesta ei taida löytyä Kuopiolaisten tai Tamperelaisten sukuja, mutta sukunimi Joensuu kyllä on käytössä. Ja tietysti Suomessa ovat Suomalaiset, Ruotsalaiset, Savolaiset, Hämäläiset ja Lappalaiset. Italiasta löytyy ainakin Englantilaisia ja Saksalaisia ja tietysti kaikkien Italian läänien, maakuntien, kuntien ja kunnanosien jälkeläisiä.

Kuka muistaa, että Ferrarin logossa on hevonen? Sulavalinjainen ja nopea kavioeläin sopii erinomaisesti jo itsessään urheiluauton vertauskuvaksi, mutten usko, että logon valinta on puhdas sattuma. Nimittäin automerkin isäntäperheen Ferrari-sukunimi viittaa siihen, että kantaisä on kengittänyt hevosia. Ferraio tarkoittaa seppää ja "ferrare" hevosen kengittämistä. Näin johdettuna Ferrarit ovat hevosenkengittäjäsuku.

Italian yleisin sukunimi tällä hetkellä on Rossi, joka tarkoittaa Punaisia. Suvun esi-isällä on todennäköisesti ollut punertava tukka tai iho, josta lisänimi on saanut alkunsa. Vaan mikä mahtaa olla Verdi-suvun (Vihreät) ominaispiirre, josta nimi on lähtenyt kiertoon? Kateus? Vai oliko kantaisä kenties pieni vihreä marsilainen? Uskottavammalta kuullostaa selitys, että esi-isä Vihreän talo sijaitsi niityllä tai että hän oli heinäntekijä. Joka tapauksessa värikkäät nimet imartelevat enemmän kuin fyysisiin vajeiseen tai erikoisiin mieltymyksiin viittaavat nimet, joista esimerkkinä mainittakoon Kyttyrä (Gobba) ja Kissansyöjät (Mangiagatti). Yhä käytössä olevia nimiä molemmat. Saattaisin harkita nimenmuutosta, jos minut sukunimen perusteella yhdistettäisiin "taloon tai paikkaan, jossa syödään kissoja".

Sen sijaan nimet Kaunis (Bello) ja Rakastettu (Amato) kuullostavat miellyttäviltä niin italiaksi kuin suomeksi lausuttuina. Tosin kaunispiirteiseen ja paljon rakastavaan kansaan nähden kyseisiä nimiä esiintyy vähän. Vaan yhden Rakastetun tunnen. Asioidessani ensimmäisen kerran kyseisen henkilön kanssa sähköpostitse, aloitin viestini kohteliaan muodollisesti. Koska halusin varmistua, että aloitus meni oikein, luin sen avomiehelleni: Kunnianarvoisa puheenjohtaja Rakastettu.., johon mies vastasi välittömästi: -"Nyt liioittelet, vähempi kohteliaisuus riittää. Kirjoita siihen, että Kunnianarvoisa puheenjohtaja ilman pilkkua ja sitten nimi." Ei ymmärtänyt Parturini, että Rakastettu oli puheenjohtajan nimi, vaan ymmärsi lauseen näin: Kunnianarvoisa puheenjohtaja, rakastettu...

Joka tapauksessa netistä nopeasti poimitut tiedonjyvät hillitsevät uteliaisuuttani tällä erää. Nyt ymmärrän, että esimerkiksi erään häränkasvattajan perilliset kantavat tänä päivänäkin sukunimeä Härkä. Tai että alkuperäinen Uskollinen on ollut pikemmin uskollinen alamainen kuin uskollinen aviomies. Kolmanneksi  Raa'an tai Kypsymättömän pomoni sukunimi tarkoittaa myös sanallisesti terävää ihmistä, minkä uskon olevan periytynyt ominaisuus hänen suvussaan. Mutta sitä en osaa päättää, että onko Johannes Sammakko sammakonkasvattajan, -syöjän vaiko sammakkoa muistuttaneen esi-isän jälkipolvea.


* lähde: http://www.treccani.it/enciclopedia/cognomi_(Enciclopedia dell'Italiano)/

giovedì 10 luglio 2014

Mitä seuraa kun lapsellinen äiti on hetken aikaa lapseton?

Paljastan heti alkuun, että ei erityisen hyvää seuraavan päivän herätyksen kannalta. Nimittäin liian lyhyttä yöunta seuraa vitkuttelu sängyssä siinä toivossa, että tahmaisen taikinainen olo muuttuisi terveeksi, reippaaksi, raittiiksi ja hyväksi. Näin ei käy, vaan vitkuttelun seurauksena aamutoiminta-aika kuihtuu käsiin ja hiukset jäävät pesemättä. Töihin matkatessa tuntuu löperöltä. Mahtava päivänaloitus siis.

Mutta kun samasta syystä eräs toiveeni toteutui, niin menköön aamutahmeus. Loppujen lopuksi pieni hinta siitä, että ensimmäisen kerran elämässäni bailasin ulkoilmadiskossa. Minä, varhaista nelkytlukuani elävä, joka olen kolunut ja katsellut elämää monelta kantilta. Ulkona diskoilua olen ajatellut jokaisena seitsemänä kesänä, jotka olen viettänyt Milanossa, mutta kuutena aiempana se on siis jäänyt ajatuksen tasolle. Seitsemäs kesä toden sanoi, vaikkakin sattuman kaupan kautta.

Kuva: Magnolia (http://www.circolomagnolia.it/)
Mondobaobabin Aikuinen Äiti sai lapsettoman viikon, kun perheen lapset, Isoveli ja Pikkusisko, lähtivät isovanhempien kanssa lomalle merenrannalle. Aikuinen Äiti on siis otsikon äiti, jonka kanssa päätimme ottaa tilaisuudesta vaarin. Tai siis ainakin ilon irti hetkestä. Tiistaina illallisen jälkeen suuntasimme Circolo Arci Magnoliaan, joka on yksi Italian kulttuuri- ja virkitysyhdistyksen ylläpitämistä lukuisista klubeista.

Yleensä ottaen yhdistyksen luotsaamien paikkojen toiminta-ajatus on ollut vasemmistopainotteinen, mutta nykymaailmassa poliittiset siteet ovat nöyrtyneet kaupallisuuden edessä. Ehkä jäseneksi kirjautuminen ja jäsenkortti ovat näkyvin jäänne siitä, että taustalla häärää voittoa tavoittelematon yhdistys. Siten klubien hintataso on yhä siedettävä, voisipa sanoa jotta alhainenkin kapitalistisiin kilpailijoihin verrattuna. Toiminnan ja tapahtumien järjestämisessä taso on korkea.

Magnolia on ulkoilmaklubi, joka sijaitsee hiukan Milanon keskustan ulkopuolella aivan Linate-lentokentän tuntumassa. Se kätkeytyy Idroscalo-tekojärveä ympäröivään metsikköön ja lukeutuu Milanon suosituimpiin kesäiltojen ja -öiden viettopaikkoihin, joka houkuttelee kaikenikäistä kansaa monenkirjavine tapahtumineen. Magnoliassa kesäajan tapahtumat eivät edellytä jäsenyyttä, joten portit aukevat ilman jäsenkorttia.

Klubissa on kolme esiintymispaikkaa: sisääntulon yhteyteen rakennettu katettu näyttämö ja kaksi puiden alle pystytettyä ulkoilmalavaa, joista toinen sopii isojenkin konserttien ja legendaaristen tapahtumien järjestämiseen. Luonnollisesti alueelta löytyvät baari- ja ravintopalvelut sekä muutama erillinen huoltopiste niin, että janon ja nälän saa siirrettyä tuonnemmaksi bilettämisen keskellä.

Meidän bileiltana käytössä oli pienempi ulkolava, jolle nousi pari bändiä vaihtoehto-, indie-, punkrock- ja discomusiikki-hengessä. Nimenomaan tässä järjestyksessä. Koska me olimme liikenteessä illallisen jälkeen ja näin ollen saavuimme paikalle puoli yhdentoista aikaan illalla, meiltä valitettavasti jäi alternative-indie-punk-osuus näkemättä. Pääsimme sen sijaan todistamaan jalkapallon mm-matsia, joka puhuttaa vielä pitkään muun muassa 11 rikotun ennätyksen osalta (Brasilia-Saksa 1-7). Klubin piha-alueen takaosaan oli nimittäin pystytetty kisakatsomo, jonne rock- ja bilekansa oli linnoittautunut pelin ajaksi. Bileet seis peli on alkanut! Mutta ei siitä tässä yhteydessä enempää. Jalkapallo saa ihan omaa palstatilaa tulevaisuudessa tässäkin blogissa.

Kun peli päättyi, lavanedusta täyttyi ja bileet pääsivät jatkumaan. Bändit saivat väistyä, kun lavan valtasivat tiskijukat. Mun dj-muistot kiinnittyvät 80-luvun lopulla ja 90-luvulla kuopiolaisissa ravintoloissa vietettyihin iltoihin. Nimistä päällimmäisenä mieleen nousee legendaarinen dj Nite, joka taitaa yhä keikkailla. Tämän päivän tiskijukkailu näyttävine koreografioineen käy ennemminkin konsertista kuin levynsoitosta.



Dj Set

Yhteistä kuitenkin on se, että kun ammattitaidolla valittu musiikki alkaa viedä, se on menoa. Aika ja paikka hämärtyvät huumassa, jonka näyttävä lavashow ja tärykalvoja hierova musiikki saavat aikaan. Kiihkeää ja raivokasta, letkeää ja rytmikästä, lovea ja peacea, kaikki uppoaa ja tajunta räjähtää. Millään nautintoaineilla ei pääse samaan tunnetilaan.

Ja sitten kun musiikki loppuu, on jo myöhäistä. Huomaat, että kello on aikainen aamu ja kohta herätyskello soittaa työpäivään. Mutta on se sen arvoista. Toisenkin kerran.

sabato 5 luglio 2014

Vasco Rossi - Ciao Milanoooo!

Pejantaina 4.7. ystävä järjesti yllätyksen. Ilmainen konserttilippu San Siron stadionille, joka on toinen Vasco Rossin "Live Kom 014"-superkiertueen esiintymispaikoista.

Tutustuin ystävääni muutama vuosi sitten työskennellessäni eräässä ohjelmointiprojektissa. Projekti kyseisen asiakkaan tykönä päättyi aikanaan, mutta muutama ystävä ja tuttava tarttui mukaan asiakasorganisaatiosta. Kuten tämä liikuntarajoitteinen ystävä, jonka kautta olen saanut uusia ystäviä ja tuttavia hänen piiristään. Melkein kaikki liikuntarajoitteisia ja/tai kehitysvammaisia.

Työpäivän päätteksi ajoin yhteisöön, jonka olimme sopineet kokoontumispaikaksi. Sieltä siiryimme Vascon lauluja hoilaten seitsämän tuolin ja saattajan letkassa Stadionille, jossa liityimme noin 60 000 muun Vasco-fanin joukkoon.

Kuva: Vasco Rossi (facebook).
Vasco Rossi on pitkänlinjan rokkari ja lauluntekijä, jonka ura alkoi lähes 40 vuotta sitten. Suuren yleisön tietoisuuteen hän nousi vuonna 1983 italialaisten omassa Euroviisukisassa, San Remon festivaalissa. Varsinainen kisamenestys yltiöpäistä elämää haikailevalla kappaleella 'Vita Spericolata' oli sitä, mihin suomalaiset viisuilijat ovat saaneet tottua. Jumbosija. Mutta kisan jälkeen Vascon suosio kasvoi räjähdysmäisesti ja suosiota on riittänyt tähän päivään asti. Yleisesti ottaen hänet luetaan Italian ykkösartisteihin, joka on onnistunut paitsi herättämään tunteita melodioillaan myös vakuuttanut rock-kansan lyriikoillaan.

Vasco Rossi vuonna 2014
Jos muuten eloisia italialaisia moititaan siitä, että he elävän musiikin edessä hiljentyvät, Vascon konserteissa yleisö elää joka solulla. Energinen, mutta herkkä ja sympaattinen konkari bändeineen kutoo ainutlaatuisen ilmapiirin, johon monikasvoinen rokkikansa voi vastata vain viihtymällä.

Pilkulleen ilmoitettuna alkamisaikana valaistus San Siron stadionilla himmenee ja konsertti alkaa. Voimakas ja metallilla sävytetty aloitus saa yleisön vauhtiin. Alkupyrähdystä seuraa leppoisa ja rauhallisempi osuus, josta alkaa uusi nousu kohti rokin lakeuden huippua.

Energia, melodia, herkkyys, huuma.. kahteen tuntiin mahtuu tunteita, joita ilmaisevat niin esiintyjät kuin yleisökin. Keski-ikäinen isä ja teinipoika kaulakkain laulamassa täydestä sydämestä. Äiti ja pikkupoika käsi kädessä ja silmät loistaen hurraamassa. Pyörätuolit liukuvat elohopean lailla kun tunteet vievät sekä poikia että tuoleja. Stadionilla näkee, että Vascon musiikin tahdissa on kasvanut jo kolme sukupolvea. Nyt hän on todistanut, että on valmis kasvattamaan myös neljännen sukupolven. Ei tästä enempää osaa kirjoittaa. Vasco Rossin konsetti on elettävä.

Vasco Rossi Live Kom 014. Meazza San Siro Milano 4.7.2014


Biisilista:

Intro + Gli spari sopra
…Muoviti
Qui si fa la storia
La fine del millennio
Vivere
Cambiamenti
La Strega
Come Stai
Manifesto Futurista…
Interludio 2014
Rockstar (Band)
Dannate Nuvole
Vivere Non è facile
Sballi ravvicinati del terzo tipo
C’è chi dice no
…Stupendo
Un Senso
Medley Rock
(Cosa vuoi da me/Gioca con me/Delusa/Mi si escludeva/Asilo Republic)
Rewind
Siamo Soli
Liberi Liberi
Senza Parole
Sally
Siamo Solo Noi
Vita Spericolata/Albachiara

mercoledì 2 luglio 2014

Otetaanko aperitiivi, käydäänkö aperitiivilla vai lähdetäänkö aperitiiville?

Aperitivo - tuo piristävä hetki töiden jälkeen, jolloin päivät pölyt huuhdellaan virkistävän juoman ääressä suupaloja napsien.

Terveydeksi tällekin päivälle

Työkaveriporukassa kravatit löystyvät ja puheenaiheet vaihtavat vapaalle. Tyttö- ja poikaporukoissa lasketaan leikkiä ja juoruillaan. Varsinkin miesseurueissa vaihdetaan mehevimmät juorut, usko pois. Sekapöydissä miehet puhuvat jalkapallosta, politiikasta ja päivän uutisaiheista. Naisten mielenkiinto suuntautuu kauneudenhoitoon, perheeseen ja gossip-uutisointiin. Ilmassa lentävät flirtit keittiö- ja matkailukeskusteluihin verhottuna. Karrikoitua? Ihan varmasti on. Mutta yhtä totta on, että aperitiivi on oiva nollaustuokio arkisten puuhien välissä.

Meillä aperitiivipäivä on joka päivä, koska sen voi nauttia monella tavalla. Nykyään useimmiten otamme sen kotona sen jälkeen, kun olemme kuoriutuneet työvaatteista ja meikinrippeet tai maaliroiskeet on pyyhitty iholta. Tarjottimelle kootaan juustoja, leikkeleitä, kasviksia, hedelmiä ja muuta pikkupurtavaa samalla kun pastakastikkeen ainekset kuullottuvat kattilassa. Perään kattilaan heitetään paljon tomaattia ja kastike alkaa valmistua. On aika siirtyä nesteisiin.
Aperitiivijuomat - tavallisesti punaviini mutta myös spriz ja negroni - sekoiteaan samalla kun pastavesi valuu kattilaan. Sitten istahdetaan pöydän ääreen tai parvekkeelle juomien ja naposteltavien pariin. Pastan kypsyessä ehtii jutella kaikenlaista tai jos keskustelut on keskusteltu, internet ja televisio tarjoavat lisää virikkeitä sen vajaan puolen tunnin ajaksi, jolloin aivot saavat tuulettua ja mieli on vapaa tekemään mitä haluaa. Näin me siis kahden kesken herätämme ruokahalua kotioloissa päivällisen poristessa liedellä.

Pari kertaa viikossa työpäivän päätteeksi jalat vievät kotimatkan varrelle parkkeerattuihin baareihin, joissa pistäydymme aperitiivilla. Juomat ja ruoat vilahtavat huomaamatta suuhun, joka jauhamisen ja hörppyjen seassa vaihtaa kuulumisia baarituttujen kanssa. Näitä aperitiivilla käymisiä seuraa usein myös illallinen ulkona, joskin meidän kukkarolla ruokapaikat ovat edullisia. Vaatimattomissa paikoissa kuitenkin syö hyvin.

Aperitiiviaika baarissa
Kolmas tapa nauttia aperitiivi on lähteä aperitiiville, jonne tavallisesti mennään ystävien ja hyvien tuttujen kanssa. Toiminta on suunnitelmallista, aika ja paikka etukäteen sovittuja. Tärkeää on, että ravintola tarjoaa monipuolisen ja maukkaan buffet-pöydän, joka tyydyttää niin kasvis- kuin lihansyöjän tarpeet. Kalaan ja muihin merenanteihin erikoistuneita paikkojakin löytyy, mutta äyriäishimo saa taas yltyä ennen kuin seuraavan kerran kukkaron nyörejä näperretään auki kyseisissä paikoissa. On hyvää mutta tyyristä.

Buffet-aperitiivit tarjoavat erinomaiset puitteet tapaamisiin ystävien kesken. Erillistä illallista ei tämän jälkeen tarvita, vaan illanistujaisten päätteeksi voi kellahtaa tyytyväisenä vatsansa viereen nukkumaan.

Milano on Italiassakin kuuluisa runsaasta aperitiivitarjonnasta.

Esteettisyyden ja kulinarismin kehto.
Tänä iltana tarkoitus oli lähteä tyttökavereiden kanssa aperitiiville. Koska tapaaminen peruuntui, kirjoittaminen aiheesta auttoi.

martedì 1 luglio 2014

Toiminta-ajatuksen tarkastus - Anniinankulman välitilinpäätös ja kurssin muutos

Anniinankulma aloitti verkkokauppablogina. Ajatus oli mielenkiintoinen, mutta toteutus jäi alkuaskeliin, sillä myyntiin ajatellut tuotteet ovat tasaisesti päätyneet turuille ja toreille ennen kuin ne ovat ehtineet putiikin hyllyille. Nyt voit kuvitella, miten käyttö- ja tunnearvokkaita tuotteita on päätynyt laivalasteittain antiikki-, käsityö- ja maalaismarkkinahengessä tyytyväisten asiakkaiden käsiin, korviin, vaatekaappeihin ja koteihin.

Kuva: artvalue

Ei vainen. Totta tässä on se puoli, että viime syksynä alkanut myyntikokeilu kirpputoreilla ja myyjäisissä riistäytyi kevään aikana lapasesta ja markkinahuuma kasvoi melkoiseksi huiskeeksi. Sormet koukussa ja silmät kierossa eriväriset langat ovat taipuneet koruiksi ja koristeiksi niin työpaikkamatkailun kuin iltauutistenkin aikaan. Pikkupöytiä ja matkalaukkuja on kärrätty viikonloppuisin ympäri Milanoa ja ympäristöä niin, että verkkokaupanpitoon ei ole enää riittänyt potkua.

Valitettavasti se myös näkyy. Alkupanostuksen jälkeen hyllyt ovat jääneet pölyttymään ja alkuperäiset tuotteetkin ovat siirtyneet uusille omistajille. Nyt tämä tilanne muuttuu siltä osin, että blogissa kauppatavara on edelleen esillä omilla sivuillaan, mutta esimerkiksi käsityöt ovat muuttaneet tavarataloon nimeltä ALittleMarket - Shop anniina @Anniinankulma.

Itse blogiin haluan enemmän elämää, jota tässä kuluu ja kulutetaan koko ajan. Kirjoittamisesta olen pitänyt aina, joten miksipä en siis kirjoittaisi hetkistä elämässäni tai hektisestä elämästäni. Tietenkään avoliitossa elävän tietokoneohjelmoijan ja virkkuukoukuttajan tarinoissa ainekset eivät yllä Jules Vernen tai Marco Polon seikkailukertomusten tasolle, mutta kun päätapahtumapaikka on Milano ja käsikirjoitus ammentaa kokeumuksia jo tähän asti eletystä elämästä, toivon saavani aikaan jonkinlaista soosia spagetin sekaan.
Ainakin hetkittäin silloin kuin kirjoitusmoodi päihittää luontaisen laiskuuteni ja kaiken muun säätämisen.

Tästä eteenpäin Anniinankulma siis paitsi myy myös mainostaa. Minä julkaisen ja jakelen, sinä päätät haluatko ilmaisjakelua ja mainoksia. Prego.