Mitä seuraa kun lapsellinen äiti on hetken aikaa lapseton?
Paljastan heti alkuun, että ei erityisen hyvää seuraavan päivän herätyksen kannalta. Nimittäin liian lyhyttä yöunta seuraa vitkuttelu sängyssä siinä
toivossa, että tahmaisen taikinainen olo muuttuisi terveeksi,
reippaaksi, raittiiksi ja hyväksi. Näin ei käy, vaan vitkuttelun
seurauksena aamutoiminta-aika kuihtuu käsiin ja hiukset jäävät
pesemättä. Töihin matkatessa tuntuu löperöltä. Mahtava päivänaloitus
siis.
Mutta kun samasta syystä eräs toiveeni toteutui, niin menköön aamutahmeus. Loppujen lopuksi pieni hinta siitä, että ensimmäisen kerran elämässäni bailasin ulkoilmadiskossa. Minä, varhaista nelkytlukuani elävä, joka olen kolunut ja katsellut elämää monelta kantilta. Ulkona diskoilua olen ajatellut jokaisena seitsemänä kesänä, jotka olen viettänyt Milanossa, mutta kuutena aiempana se on siis jäänyt ajatuksen tasolle. Seitsemäs kesä toden sanoi, vaikkakin sattuman kaupan kautta.
Mondobaobabin Aikuinen Äiti sai lapsettoman viikon, kun perheen lapset, Isoveli ja Pikkusisko, lähtivät isovanhempien kanssa lomalle merenrannalle. Aikuinen Äiti on siis otsikon äiti, jonka kanssa päätimme ottaa tilaisuudesta vaarin. Tai siis ainakin ilon irti hetkestä. Tiistaina illallisen jälkeen suuntasimme Circolo Arci Magnoliaan, joka on yksi Italian kulttuuri- ja virkitysyhdistyksen ylläpitämistä lukuisista klubeista.
Yleensä ottaen yhdistyksen luotsaamien paikkojen toiminta-ajatus on ollut vasemmistopainotteinen, mutta nykymaailmassa poliittiset siteet ovat nöyrtyneet kaupallisuuden edessä. Ehkä jäseneksi kirjautuminen ja jäsenkortti ovat näkyvin jäänne siitä, että taustalla häärää voittoa tavoittelematon yhdistys. Siten klubien hintataso on yhä siedettävä, voisipa sanoa jotta alhainenkin kapitalistisiin kilpailijoihin verrattuna. Toiminnan ja tapahtumien järjestämisessä taso on korkea.
Magnolia on ulkoilmaklubi, joka sijaitsee hiukan Milanon keskustan ulkopuolella aivan Linate-lentokentän tuntumassa. Se kätkeytyy Idroscalo-tekojärveä ympäröivään metsikköön ja lukeutuu Milanon suosituimpiin kesäiltojen ja -öiden viettopaikkoihin, joka houkuttelee kaikenikäistä kansaa monenkirjavine tapahtumineen. Magnoliassa kesäajan tapahtumat eivät edellytä jäsenyyttä, joten portit aukevat ilman jäsenkorttia.
Klubissa on kolme esiintymispaikkaa: sisääntulon yhteyteen rakennettu katettu näyttämö ja kaksi puiden alle pystytettyä ulkoilmalavaa, joista toinen sopii isojenkin konserttien ja legendaaristen tapahtumien järjestämiseen. Luonnollisesti alueelta löytyvät baari- ja ravintopalvelut sekä muutama erillinen huoltopiste niin, että janon ja nälän saa siirrettyä tuonnemmaksi bilettämisen keskellä.
Meidän bileiltana käytössä oli pienempi ulkolava, jolle nousi pari bändiä vaihtoehto-, indie-, punkrock- ja discomusiikki-hengessä. Nimenomaan tässä järjestyksessä. Koska me olimme liikenteessä illallisen jälkeen ja näin ollen saavuimme paikalle puoli yhdentoista aikaan illalla, meiltä valitettavasti jäi alternative-indie-punk-osuus näkemättä. Pääsimme sen sijaan todistamaan jalkapallon mm-matsia, joka puhuttaa vielä pitkään muun muassa 11 rikotun ennätyksen osalta (Brasilia-Saksa 1-7). Klubin piha-alueen takaosaan oli nimittäin pystytetty kisakatsomo, jonne rock- ja bilekansa oli linnoittautunut pelin ajaksi. Bileet seis peli on alkanut! Mutta ei siitä tässä yhteydessä enempää. Jalkapallo saa ihan omaa palstatilaa tulevaisuudessa tässäkin blogissa.
Kun peli päättyi, lavanedusta täyttyi ja bileet pääsivät jatkumaan. Bändit saivat väistyä, kun lavan valtasivat tiskijukat. Mun dj-muistot kiinnittyvät 80-luvun lopulla ja 90-luvulla kuopiolaisissa ravintoloissa vietettyihin iltoihin. Nimistä päällimmäisenä mieleen nousee legendaarinen dj Nite, joka taitaa yhä keikkailla. Tämän päivän tiskijukkailu näyttävine koreografioineen käy ennemminkin konsertista kuin levynsoitosta.
Yhteistä kuitenkin on se, että kun ammattitaidolla valittu musiikki alkaa viedä, se on menoa. Aika ja paikka hämärtyvät huumassa, jonka näyttävä lavashow ja tärykalvoja hierova musiikki saavat aikaan. Kiihkeää ja raivokasta, letkeää ja rytmikästä, lovea ja peacea, kaikki uppoaa ja tajunta räjähtää. Millään nautintoaineilla ei pääse samaan tunnetilaan.
Ja sitten kun musiikki loppuu, on jo myöhäistä. Huomaat, että kello on aikainen aamu ja kohta herätyskello soittaa työpäivään. Mutta on se sen arvoista. Toisenkin kerran.
Mutta kun samasta syystä eräs toiveeni toteutui, niin menköön aamutahmeus. Loppujen lopuksi pieni hinta siitä, että ensimmäisen kerran elämässäni bailasin ulkoilmadiskossa. Minä, varhaista nelkytlukuani elävä, joka olen kolunut ja katsellut elämää monelta kantilta. Ulkona diskoilua olen ajatellut jokaisena seitsemänä kesänä, jotka olen viettänyt Milanossa, mutta kuutena aiempana se on siis jäänyt ajatuksen tasolle. Seitsemäs kesä toden sanoi, vaikkakin sattuman kaupan kautta.
 |
| Kuva: Magnolia (http://www.circolomagnolia.it/) |
Yleensä ottaen yhdistyksen luotsaamien paikkojen toiminta-ajatus on ollut vasemmistopainotteinen, mutta nykymaailmassa poliittiset siteet ovat nöyrtyneet kaupallisuuden edessä. Ehkä jäseneksi kirjautuminen ja jäsenkortti ovat näkyvin jäänne siitä, että taustalla häärää voittoa tavoittelematon yhdistys. Siten klubien hintataso on yhä siedettävä, voisipa sanoa jotta alhainenkin kapitalistisiin kilpailijoihin verrattuna. Toiminnan ja tapahtumien järjestämisessä taso on korkea.
Magnolia on ulkoilmaklubi, joka sijaitsee hiukan Milanon keskustan ulkopuolella aivan Linate-lentokentän tuntumassa. Se kätkeytyy Idroscalo-tekojärveä ympäröivään metsikköön ja lukeutuu Milanon suosituimpiin kesäiltojen ja -öiden viettopaikkoihin, joka houkuttelee kaikenikäistä kansaa monenkirjavine tapahtumineen. Magnoliassa kesäajan tapahtumat eivät edellytä jäsenyyttä, joten portit aukevat ilman jäsenkorttia.
Klubissa on kolme esiintymispaikkaa: sisääntulon yhteyteen rakennettu katettu näyttämö ja kaksi puiden alle pystytettyä ulkoilmalavaa, joista toinen sopii isojenkin konserttien ja legendaaristen tapahtumien järjestämiseen. Luonnollisesti alueelta löytyvät baari- ja ravintopalvelut sekä muutama erillinen huoltopiste niin, että janon ja nälän saa siirrettyä tuonnemmaksi bilettämisen keskellä.
Meidän bileiltana käytössä oli pienempi ulkolava, jolle nousi pari bändiä vaihtoehto-, indie-, punkrock- ja discomusiikki-hengessä. Nimenomaan tässä järjestyksessä. Koska me olimme liikenteessä illallisen jälkeen ja näin ollen saavuimme paikalle puoli yhdentoista aikaan illalla, meiltä valitettavasti jäi alternative-indie-punk-osuus näkemättä. Pääsimme sen sijaan todistamaan jalkapallon mm-matsia, joka puhuttaa vielä pitkään muun muassa 11 rikotun ennätyksen osalta (Brasilia-Saksa 1-7). Klubin piha-alueen takaosaan oli nimittäin pystytetty kisakatsomo, jonne rock- ja bilekansa oli linnoittautunut pelin ajaksi. Bileet seis peli on alkanut! Mutta ei siitä tässä yhteydessä enempää. Jalkapallo saa ihan omaa palstatilaa tulevaisuudessa tässäkin blogissa.
Kun peli päättyi, lavanedusta täyttyi ja bileet pääsivät jatkumaan. Bändit saivat väistyä, kun lavan valtasivat tiskijukat. Mun dj-muistot kiinnittyvät 80-luvun lopulla ja 90-luvulla kuopiolaisissa ravintoloissa vietettyihin iltoihin. Nimistä päällimmäisenä mieleen nousee legendaarinen dj Nite, joka taitaa yhä keikkailla. Tämän päivän tiskijukkailu näyttävine koreografioineen käy ennemminkin konsertista kuin levynsoitosta.
 | |
| Dj Set |
Yhteistä kuitenkin on se, että kun ammattitaidolla valittu musiikki alkaa viedä, se on menoa. Aika ja paikka hämärtyvät huumassa, jonka näyttävä lavashow ja tärykalvoja hierova musiikki saavat aikaan. Kiihkeää ja raivokasta, letkeää ja rytmikästä, lovea ja peacea, kaikki uppoaa ja tajunta räjähtää. Millään nautintoaineilla ei pääse samaan tunnetilaan.
Ja sitten kun musiikki loppuu, on jo myöhäistä. Huomaat, että kello on aikainen aamu ja kohta herätyskello soittaa työpäivään. Mutta on se sen arvoista. Toisenkin kerran.
Kommentit
Lähetä kommentti