Anniinankulma

Ei se mihinkään karannut, vaan tavoitteellisesti ja tuloshakuisesti nousi ilmaan muutaman balettipyörähdyksen saattamana. Neljäntoista metrin matalalennon jälkeen saapas oli jälleen tukevasti maankamarassa. Paikoilla, valmis... balleriinapyörähdys. Ja toinenkin. Kylmää kylmää... Hei, ihan totta... Etsintä siltä suunalta seis! Mun saapas on TÄÄLLÄ. Hemmetti. Joo - ei  osunut kehenkään, ei edes Federicoon. Tosin hän ei ollut tällä kertaa tähtäimessä, vaan vaatimaton tavoitteeni oli ykkössija Ascoli Picenossa 13. syyskuuta järjestetyssä saappaanheiton maailmancupin kisassa. Camposcuolan-urheilukentälle oli kookontunut kuutisenkymmentä heittäjää juniorit mukaanlukien ja kaikkiaan melkein parisataa lajin harrastajaa nauttimaan aurinkoisesta päivästä ja urheilujuhlan huumasta. Salossa liehuivat viiden osallistujamaan ja kansainvälisen Saappaanheittoliiton IBTAn liput. Kisa oli järjestyksessään viides tänä vuonna ja minulle ensimmäinen Milanon Lohikäärmeiden (Dragoni) edustaja

Vihdoin sain pyyhittyä pölyt tietokoneen näppäimistöstä, joten bloggaus jatkuu. Syksy on saapunut ja sen myötä pää pursuaa ideoita. Tässä tekstissä puran kuitenkin vielä menneen kesän lomatuntoja. Lomakuvia on nähtävänä täällä . Lomalta odotimme läheisten, sukulaisten ja ystävien kanssa yhdessäoloa sekä ihan omaa rauhaa. Pikkuisen toimintaa ja jonkin verran uusia elämyksiä. Näitä myös saimme. Kotoisia päiviä ja kokemustäyteisiä vuorokausia niin Kuopiossa kuin Helsingissä. Veljmies Kuopion kauppatorilla Veljmies Helsingin kauppatorilla Päällimmäisenä lomalla vietettyä aikaa kuvaa menneisyyden päivitys. Pitkäksi venähtäneitä tapaamisaikoja - jopa kolmenkymmenen vuoden takaisia - kuroimme umpeen sukulaisten ja ystävien seurassa tutustuen myös heidän perheisiinsä.  Häpeän aikaeroa ja tunnustan, että olen tavattoman huono yhteydenottaja ja säännöllinen yhteydenpitäjä. Toivottavasti vastedes voin kirjoittaa, että olen ollut. Sukulaisten kesken keinuimme auringonsät