Meidän jouluaatto Milanossa

Sataa lunta. Oikeastaan lumi tippuu taivaalta rätteinä. Tänään joulunpyhien aurinkokylvyt ja valoshokki-iskut ovat vaihtuneet vaaleaan harmauteen, jonka keskellä suuret lumihiutaleet putoilevat niin, että kauppareissulla niitä piti ihan pyydystää kielenpäähän. Osa hiutaleista onnistuu takertumaan rakennuksiin ja autoihin värittäen ympäristöä seitinkevyesti liidunvalkoiseksi. Osa sen sijaan läiskähtää katuun muuttaen sen loskaiseksi ja lätäkköiseksi.

Ilma on viilennyt viime päivien kymmenestä asteesta nollan tuntumaan, ja sopivasti taloyhtiön lämmitysjärjestelmä hajosi. Nyt istumme kotona kirjaimellisesti hellanlämmössä maanantaihin saakka. Meillä kun taloyhtiön hätänumerot toimivat ainoastaan maanantaista perjantaihin toimistoaikaan. Ei täällä kuitenkaan hätä ole. Glögi ja joulupäivien muistot lämmittävät yhä.

Aurinkokylpy jouluisessa Milanossa. Sforzescon linnan uusi kylpyamme.
Jouluaaton vietimme Federicon perheen kanssa lämminhenkisesti touhuten. Aikuisten aattopuuhiin kuului ruoanlaitto ja seurustelu lasten valmistellessa ohjelmaa. Koska kerrostalokolmiossa neliöitä on juuri kolmion verran ja juhlijoita aattoiltana kaksikymmentäkaksi, juhla ja siihen valmistautuminen olivat yhtä iloista sekametelisoppaa.

Alkupaloja siivutettiin, leikattiin, kuutioitiin, täytettiin ja työnnettiin suuhun sitä mukaa kun juhlakansaa hiukoi. Eli koko ajan seuratessa alkuruoan valmistumista. Me, jotka emme kyenneet tai mahtuneet lieden ääreen, istuimme ruokapöydän ympärillä ja vedimme kitusiin kaiken mikä eteen napsahti. Kun ensimmäinen pastalautanen - tortellinit lihaliemessä - höyrysi nenän edessä, ohjelmatoimiston 8-vuotias puheenjohtaja lausui juhlallisesti, että tasan kello 21.05 alkavat esitykset. Luvassa ainakin tanssia, laulua ja vitsejä. Mutta kun vuotta nuorempi serkku nyki puheenjohtajaa hihasta ja kuiskasi tälle, että aikuisten kanssa jouluna pitää myös pelata Tombolaa (joka on bingon tapainen numerolautapeli), lyhyen supinatuokion päätteeksi tirehtööri rykäisi ja ilmoitti, että teknisistä syistä ohjelmanumerot alkaisivat hieman aiemmin. Sitten kun olisi syöty.

Virhe. Sillä italialaisessa perheessä ei tunneta jouluna aikakäsitettä "sitten kun on syöty". Tortellinit lusikoitiin liemestä ja seuraavaksi edessä lepäsi lautasellinen "le reginette alla salsicciaa", aaltomaista fettucine-nauhaa maukkaassa makkarakastikkeessa. Kun pastat oli popsittu, vuorossa olivat paistit: vasikkaa, villisikaa ja tavallista sikaa. Viimeinen pääruokalautanen oli täynnä haudutettua mustekalaa, jonka valmistaminen kokonaisuudessaan vie yhden toimistotyöpäivän.

Aattoilta. Joulukuusi ei vielä kasva korvasta, kuva valehtelee.
Yleensä ottaen pohjoisessa Italiassa joulunvietto iskostuu joulupäivään, jolloin joulupöydän antimien ääressä vietetään koko päivä. Puolesta päivästä ilta kahdeksaan, yhdeksään. Tietenkään koko aikaa ei syödä, mutta appeesta nautitaan pitkään ja hartaasti. Ruokailun aikana ja ruokalajien välissä puhua purputetaan, lasketaan leikkiä, esitetään ja nautitaan esityksistä, jaetaan mahdollisesti lahjat, jos niitä ei ole jo annettu, ja yleensä ottaen vietetään aikaa yhdessä.

Eteläitalialainen joulunvietto alkaa tyypillisesti jouluaattona. Ymmärrettävästi merenrannan asukkailla jouluaattoillallinen on kala- ja äyriäispitoinen  kun taas koko niemimaassa joulupäivän lounas perustuu pääasiassa lihaan. Unohtamatta kasviksia, hedelmiä, pähkinöitä, juustoja ja jälkiruokia, jotka ovat osa niin arki- kuin juhlapöydän tarjontaa. Federicon etelässä juuret kasvattanut mutta Milanossa elänyt suurperhe toteuttaa omia jouluperinteitään niin kuin loppujen lopuksi lähes jokainen meistä tekee. Ylläpidämme tiettyjä perittyjä tottumuksia, keksimme uusia ja vaihdamme järjestystä.

Meidän Milanon joulu vietetään siis perheen kesken jouluaattona. Jouluruoka on sitä mitä kukin milloinkin tuo, mutta tietty pääkokit sopivat etukäteen tarjoilun pääpiirteet. Suomalaisesta keittiöstä kokeilevaan joulupöytään on tuotu voileipäkakkuja ja lämminsavulohta, jotka ovat saaneet varsin hyvän vastaanoton. Tätä lisää, kiitos. Täällä tiedetään myös, että joulupukki asuu oikeasti Korvatunturilla ja että Fede on nykyään joulupukin apulainen. Toisaalta aina on ollut niin, että joulupukki on tuonut lahjat. Ei Jeesus-lapsi, Santa Lucia tai Loppiaisnoita, jotka myös ovat tunnettuja ja perinteisiä lahjantuojia italialaisissa perheissä. Niinpä aattoillan edetessä ja varsinkin pienten vatsojen täyttyessä joutuisasti kärsimättömyys kasvoi ja ilmassa oli aistittavissa nahistelua. Sellaista joulupukin odotusta.

Oiva ukki, tällä kertaa uskottavana miniatyyrinä oikean pukin jumiuduttua kinoksiin.
Otettiin puhelu Suomeen Korvatunturille. Sen verran seitsenpäistä lapsijoukkuetta pystyi höynäyttämään - ja jos ihan vanhenpiin teini-ikäisiin pukkijuttu ei enää purrut, niin hengessä olivat mukana - että tänä vuonna pukki oli juuttunut lumihankiin eikä pääsisi henkilökohtaisesti paikalle. Puhelin kiersi ja pukkia toivotettiin kovasti tervetulleeksi - mahdollisimman pian. Aurausapuakin oli tarjolla. Varmuuden vuoksi kuitenkin laulut laulettiin luuriin ja sovittiin, että pukin tonttu Fede hoitaisi lahjojen jaon, kun lahjatontut soittaisivat ovisummeria kolmesti. Lahjasäkit olivat jo lähteneet matkaan, mutta pukki rekineen oli yhä jumissa nietoksissa.

Puhelun jälkeen viisi tonttua juoksi ulko-oven taakse odottamaan ja hurraamaan kuorossa Bab-bo Na-ta-le, Bab-bo Na-ta-le (Jou-lu-puk-ki, Jou-lu-puk-ki). Turun joulurauhaa tähän maahan on ihan turha julistaa, mutta naapurisovun ylläpitämiseksi kiljukaulojen ihana kuoro saatiin takaisin syvemmälle sisätiloihin odottamaan lahjatonttuja, kun joulupukki oli onnistunut ionisiirtämään itsensä huusholliin. Ei haitannut, vaikka pukki oli jäänyt pikasiirrossa käsinuken kokoiseksi ja puhetorvena toimi Fede. Tarinaa riitti niin, että lasten omat ohjelmanumerot meinasivat unohtua esittämättä. No, onneksi pukki muisti tämän niin, että aikuisetkin saivat lahjansa.
Tonttujen jouluyö.
Lasten lahjat saapuivat ja nanosekunnissa kääreet oli saatu auki niin, että päästiin ihastelemaan niistä kuoriutuneita leluja ja pelejä. Itseoikeutetusti äidit saivat avata pehmeät paketit ja ihastella niiden sisältöjä. Ennen aattoillan vaihtumista joulupäiväksi pelasimme kierroksen tombolaa. Kyllä kannatti olla kiltti tänäkin vuonna.

Kommentit

Luetuimmat

Luukku 1: Kun saapuu joulu kaupunkiin

Makunystyrät kuntoon, Riikka ja Jyrki Sukula!

Ananaspizza! Mamma mia!

Koronahorroksesta herätys

Täytetyt paprikat ja parempi mieli