Arkielämää helpottavia asioita

Tässä eräänä aamuna tutkiskelin peilistä väsähtäneen näköistä olemustani ja päätin, että on tullut aika viedä pää kiinalaiselle kampaajalleni. Muutaman kerran vuodessa toistuva rutiini, jonka aikana pää pestään halvalla shampoolla, hiirenhäntä typistetään, itse nipsimäni otsatukka tasataan ja lopuksi kuontalo kuivataan ja kammataan. Tunnista kahteen kestävä visiitti kiinalaisessa kampaamotehtaassa kustantaa kymmenen euroa. Sama käsittely italialaisessa parturi-kampaamossa pari kymppiä enemmän.

Odottaessani omaa vuoroani katselin kuinka tuikitavallisena tiistai-iltana kampaamossa oli hulina. Näin matalapaineen aikanakin italialaiset ostavat palveluja, mikä on positiivinen asia. Käyttämällä palveluja ihmiset helpottavat arkeaan.

  
Arkipäivän helpottaja 1: Kampaamo (ital. parrucchiere)

Miten kampaamo liittyy aiheeseen? Yksinkertaisesti siten, että tuuhean tukan ja luonnostaan kauniin hiusvärin ansiosta italialaisen naisen ei välttämättä tarvitse itse pestä ja laittaa hiuksia. Kerran tai kaksi viikossa pää toimitetaan kampaajalle, jossa se pestään ja laitetaan kuosiin niin, että hiukset kestävät edustuskelpoisina kampaamokäyntien välit. Käynti kampaajalla kuuluu ihan tavallisen naisen ja äidin viikkorutiineihin siinä missä ostosten teko, ja tämä on taivahan tosi.

Minun pohjoismaalainen ohut hius vaatii pesua vähintään joka toinen päivä, joten tältä osin kampaaja ei tule jatkossakaan helpottamaan arkipäivääni. Päinvastoin. Useimmiten myös värihuuhtelen kuontaloni mieluummin kotona kuin istun ylimääräisen parituntisen liukuhihnalla.

Vaikka viime vuosina varsinkin laatuputiikit ovat alkaneet toimia ajanvarausperiaatteella, iso osa kampaamoista rullaa yhä liukuhihnalla. Astu sisään ilman ajanvarausta, istu alas ja odota milloin käsittely alkaa. Asiakkaat kulkevat pesijöiden, värinlevittäjien, leikkaajien ja muotoilijoiden käsien kautta kuin tavarat hihnakuljettimella. Niin italialaisessa kuin kiinalaisessakin hintaluokassa kädenjälki on hyvä, mutta omakohtaisen kokemuksen perusteella italialainen käsittely on inhimillisempää. Kun siis tahdon rentouttavan kampauskeikan, menen italialaiseen kampaamoon ja maksan hiukan enemmän. Mutta matin viihtyessä kukkarossa valitsen kiinalaisen palvelutapahtuman.



Arkipäivän helpottaja 2: Kauneshoitola (ital. centro estetico tai yksinkertaisesti estetista)

Sanotaan, että italialainen riisuutuu useammin kauneudenhoitajansa kuin aviopuolisonsa edessä. Siinä missä minä pohjoisen kasvatti esiinnyn päivätolkulla liuskottuneissa ja lohkeilleissa kynsissä, joista lakkakin ehtii rapista pois melkein itsestään ennen kun saan pyyhkäistyä rippeet pumpuliin, tai löydän kynsisakset tasoittamaan pituuseroja, italiattaren sileät kädet ovat aina kuin manikyyrin muotoilemat.

Ai niin mutta niinhän ne ovatkin. Samoin kuin hehkeät kasvot ja karvattomat sääret, jotka ovat tottuneet säännöllisiin ammattitaitoisiin käsittelyihin. Puhumattakaan jaloista, jotka viihtyvät korkeissa koroissa ihan senkin vuoksi, että asiantuntija pehmentää kovettumat ja hieroo jalkoja alvariinsa. Noin niin kuin minun mittapuun mukaan. Manikyyri, pedikyyri, kasvo- ja vartalohoidot, hieronnat, karvojenpoisto ja niin edelleen ovat kaikki tyynni visiittejä, joita olen tottunut ajattelemaan elämän pieninä herkkuhetkinä. Luksuksena, joihin silloin tällöin on ihana antautua. Mutta täkäläisille säännölliset käynnit kuuluvat arkipäivään. Tapa, joka aloitetaan jo nuoressa teini-iässä.


 

Arkipäivän helpottaja 3: Palvelupesula (ital. lavanderia)

Huusholleista löytyy kyllä pyykinpesukone, jota käytetään muutoinkin kuin tilantäytteenä. Mutta varsinkin työssäkäyvät naiset pesettävät paljon perheen arkivaatteitakin pesulassa. Pesuloiden hinnat ovat huokeat, joten ymmärrän hyvin, että mieluummin aikaa pyhitetään perhe-elämälle kuin pestään ja silitetään sen seitsemää kauluspaitaa ja muuta hirpaketta viikonloppuisin. Arkipäivät kun tahtovat työn ja työmatkojen puolesta - aperitiiveja unohtamatta - venyä iltaan eikä viikkoiltoihin näin ollen mahdu enää tunteja moninaisiin kotitöihin.

Minä käytän pesulaa pääasiassa ison ja hankalan pyykin, kuten takkien ja juhlavaatteiden, pesettämiseen ja huoltamiseen. Irrotettavat sohvanpäälliset olen kiikuttanut pestäväksi pari kertaa, mutta päällisten paikoilleenkiskomisen yhteydessä mylvityt kirosanat taisivat kuitenkin viedä parhaimman taivaspaikan osaltani. Ilolla olen pistänyt merkille pesulamme ikkunaan ilmestyneen kyltin, jossa sohvanpesu on muuttunut kotikäynniksi. Tosin meillä sohvakin on vaihtunut kiinteäpäällysteiseksi, joten mielihyvin kutsun pesijän kotiin niin, ettei koko sohvaa tarvitse roudata pesulaan. Tai varsinkaan pestä sitä itse.



Arkipäivän helpottaja 4: Herkkupuoti (ital. gastronomia)

Varsinkin kaupungeissa näkee yhä kivijalkaliikkeitä, jotka valmistavat ja myyvät ruokaa kotiin vietäväksi. Supermarketeissa ja lähikaupoissa toimii keittiöitä samalla periaatteella, mutta muutoin joitakin poikkeuksia lukuunottamatta tuoreet teolliset einesruoat eivät ole yltäneet italialaisten makunystyröihin. Pakkasesta valmista täällä saa yllin kyllin, mutta tuorepuolella lähikauppojen hyllyt notkuvat eineksiä kuin Suomessa prosenttisia viinejä. Eli ei ole juuri näköhavaintoja.

Herkkupuoti tai -keittiö onkin työssäkäyvän perheenäidin keidas, varsinkin jos isovanhemmat asuvat omaa pihapiiriä kauempana eikä samassa taloudessa ole muita ruoanlaittotaitoisia tai -haluisia. Töistä tullessa lapset kainalossa on helppo piipahtaa puodissa noutamassa päivälliseksi esimerkiksi lasagnevuoka sekä paahtopaistia ja rosmariiniperunoita. Helppoa, nopeaa mutta ennen kaikkea hyvää.

Joskus töistä kotiutuessa ja herkkukeittiön ohi kävellessä tekisi mieli tuoksun perusteella hakea "lähikaupan setien" valmistamaa ruokaa. Mutta toistaiseksi olen malttanut odottaa kotiin asti, jossa oma kokki häärää lieden ääressä. Valmiista aterioista kotiin tuotavaksi kelpaa pizza. 



Arkipäivän helpottaja 5: Kotisiivooja (ital. signora delle pulizie domestiche)

Mikäli oman kauneuden ja hyvinvoinnin hankinta ostopalveluna on ollut minulle vieras lähestymistapa, niin luulen, että yläasteen kotitalousopettaja vasta olisi nauranut päin naamaa, jos olisin ilmoittanut isona ulkoistavani kodinhoidon: - "Riekkinen on hyvä ja menee nyt lietensä ääreen miettimään miten soppa keitetään, kuinka parketti pyyhitään ja kylpyhuone kiillotetaan. Jos lottovoitto joskus kohtaa, niin siinä tapauksessa voit unohtaa nämä kotitalouden oppitunnit."

Eräänä päivänä tympääntyneenä jo ajatuksestakin, että siivouspäivä olisi taas käsillä, törmäsin käytävässä naapurin sinkkupoikaan. Hän oli lähdössä reissuun ja sanoi, ettei tarvitsisi hätkähtää, jos asunnosta kuuluisi tiettynä päivänä ääniä. Siellä olisi viikkosiivooja askareidensa parissa. Pling. Minulla kilahti. Pyysin siivojarouvan puhelinnumeron, ja nyt on sinun vuorosi nauraa.

Olen nimittäin vakavasti päättänyt kokeilla siivouspalvelua meillä kotona. Pienessä yksiössä, jossa neliöitä on hädin tuskin kolmekymmentä. Mutta kun satsiin kuuluu paljon ikkunoita, parveke, korkea kylpyhuone kattoikkunoineen ja mies joka maalaa ja kokkaa, pyyhittävää ja pestävää piisaa. Koska hintakin on ihan käypänen, olen tuumannut, että kodin perusteellisen siivouksen ulkoistamisen voisi toteuttaa pari kertaa kuukaudessa.

Tässä asiassa eletään vaihetta, että enää tarvitsee siivota koti siivoojaa varten ja soittaa hänet ensivisiitille. Enhän voi antaa huonoa vaikutelmaa (ital. brutta figura) naapurilleni ja jättää soittamatta, enhän?

Kommentit

Luetuimmat

Luukku 1: Kun saapuu joulu kaupunkiin

Makunystyrät kuntoon, Riikka ja Jyrki Sukula!

Ananaspizza! Mamma mia!

Koronahorroksesta herätys

Täytetyt paprikat ja parempi mieli