mercoledì 18 marzo 2015

Isät, pojat ja tuopin jäljet

Eilen 17. maaliskuuta vietettiin Irlannin kansallispäivää, joka ystävän- ja sinkkujenpäivän tavoin perustuu suojelupyhimyksen - Pyhän Patrickin (ital. San Patrizio) - muisteloon. Nykyään tässäkin juhlassa viettotavat ovat hyvin maanläheiset, ja monien maiden tavoin myös Italiassa Pyhän Patrickin paivä on tullut osaksi pubikulttuuria.

Juhlijat ja humppapaikat pukeutuvat vihreään, siellä täällä heiluvat hassut vihreät hatut ja somistuksessa toistuvat kolmiapila ja Irlannin lippu. Kansanlaulut tunkevat ämyreistä ja soittoruokaloissa tarjotaan irlantilaisia erikoisuuksia, kuten Irish stew -muhennosta, erikoismakkaroita, Dublin coddlea ja soodaleipää. Pääosassa ovat kuitenkin juomat: erityisesti tumma Guinness on baarikansan mieleen, mutta iloisesti kilahtavat myös viski- ja kermaliköörilasit. Saattaapa joku tilata joukkoon kahvinkin, nimittäin Irish coffeen.

Kippis - cin cin - ja jos saisi vielä kulauksen.

Tätä menoa katsoessa on vaikea kuvitella, että aikoinaan Pyhän Patrickin päivänä pubit pidettiin kiinni.

 Kerran vuodessa vedämme siis hatut päähän ja tungemme itsemme mukaan pursuavaan juhlahumuun. Luritamme kansanlauluja ja kilistämme kuohuvalla kuten kunnon irkkujuhlassa kuuluu. Mutta kaiken hulinan ja tungoksen keskellä mieleen hiipii yhä toteutumaton haave Irlannin matkasta: vehreistä laaksoista, jylhistä rannikoista ja hyväntuulisista kaupungeista. Joskus vielä haluan kiertää kauniita maisemareittejä tutustuen kodikkaisiin kyliin ja eläväisiin kaupunkeihin. Uppoutua dubliinilaisen pubin syleilyyn ja aistia ilmapiiriä, jossa James Joyce, Oscar Wilde ja U2 ovat kasvaneet.


Huomenna 19. maaliskuuta juhlitaan Pyhää Joosefia (ital. San Giuseppe) ja sen myötä italialaista isien päivää.
Le Zeppole. Italialaisen isänpäivän herkku. Uppoöljyssä (tai uunissa) paistettu pullataikinaan perustuva leivonnainen, joka koristellaan kreemillä ja kirsikoilla.
 Onnea kaikki isät!

giovedì 12 marzo 2015

Kevättä etsimässä eväsretkeillen

Tuntuu, että viimeisen vuoden aikana on satanut vähintään yhtä paljon kuin edellisinä kuutena vuotena yhteensä. Siitä huolimatta mieli teki lähteä etsimään vettä, kun tässä taannoin viikonlopuksi oli luvassa aurinkoa. Talven jälkeen maistuisi leppoisa eväsretki järven rannalla lämmön hivellessä ja helliessä kosteuden kohmettamia poskipäitä. Toivoin myös, että auringonsäteet värittäisivät vatsataudin valkaiseman naaman. Lohenpunainenkin pärstä olisi kivempaa katseltavaa kuin tuhkapesää muistuttava naamavärkki.

Bellagion kaunis pieni kaupunki Como- ja Lecco-järven risteyksessä. Koska emme osanneet päättää kumpaanko haaraan mennä kevätretkelle, menimme kumpaankin.
 Ennen naamanvärjäyspiknikkiä Feden keittiössä valmistuivat retkieväät: lihapullat ja sinappikastike.

Lihapullat Feden tapaan (noin 30-40 kpl)
  • 500g jauhelihaa (nautasika on parasta, mutta kaikki laadut käyvät maun ja tottumusten mukaan)
  • 2 keskikokoista munaa
  • 100g juustoa (parmesaania raasteena ja savunmakuista provolonea, mutta usein mennään sillä, mitä kaapista löytyy)
  • yksi pieni sämpylä (luulisin että puoli desiä korppujauhoa ajaa saman asian)
  • puoli lasillista maitoa, vettä tai lihalientä (sanoisin että tähän mukiin menee myös noin desi kermaviiliä)
  • nippu tuoretta persiljaa
  • pari oksaa tuoretta timjamia tai muita yrttejä, jos tykkää (tykkään)
  • mustapippuria
  • suolaa
  • voita tai öljyä paistamiseen, uppopaistoa varten myös korppujauhoa
  1. Pehmennä leipä/korppujauho nesteessä niin, että tulos on notkea.
  2. Silppua persija ja timjami ja sekoita yrtit notkean leipäseoksen kanssa. 
  3. Raasta parmesaani ja pilko muu juusto pienen pieniksi kuutioiksi.
  4. Jos tykkäät käyttää astioita, riko munat omaan kulhoon ja vatkaa kevyesti niiden rakenne rikki.
  5. Kaada raaka jauheliha kulhoon, lisää leipäyrttiseos ja juustot, ja kaada päälle kananmunat.
  6. Työnnä sormet sekaan ja vaivaa seos taikinaksi maustaen se tässä vaiheessa suolalla ja pippurilla.
  7. Kun taikina on tasainen, peittele se kelmulla ja laita jääkaappiin lepäämään puoleksi tunniksi.
  8. Taikinan huilattua pyörittele siitä sopivankokoisia palloja. Jos kypsennys tapahtuu uppopaistona, pyörittele pullat korppujauhoissa ennen öljyyn upotusta.
Kypsennys:
  • paisto uunissa 200 asteessa 20-30 minuuttia.
  • paisto pannulla voissa tai öljyssä muutama minuutti, kunnes pinta on kauniin ruskea
  • paisto 180-asteissa uppoöljyssä muutama pyörykkä kerrallaan muutaman minuutin ajan, kunnes pinta on kauniin kullanruskea ja rapsakka.

Pyörykät pyöritetään korppujauhossa ennen paistoa.
Sinappikastike Feden tapaan
  • 2 dl ruokakermaa
  • 2-3 rkl sinappia
  • 2 rkl kokonaisia viherpippureita (tai hiukan vähemmän mustapippureita)
  • suolaa
  • (espressokupillinen tai mieleinen loraus brandiä)
  • reilu nokare voita
  1. Sulata voinokare kattilassa tai, jos käristit pullat pannulla, lisää paistonesteeseen tarvittaessa voita.
  2. Lisää brandy, sekoita joukkoon sinappi ja lopuksi kaada sekaan kerma.
  3. Mausta kastike murskatuilla pippureilla ja suolalla.
  4. Keitä kastike kokoon miedolla tulella.
Lihapullat maistuvat kastikkeeseen dipattuna.

Tällä kertaa pyörykät ja kastike käytettiin evässämpylöiden täytteenä niin, että yön yli jääkaapissa jäähtynyt kastike toimi levitteenä ja viipaloidut lihapullat kävivät leikkeleestä. Hoksasimme, että vihannekset olivat yhä kaupassa, joten lihapullia maustaneet yrtit saivat ajaa vihannesten asian. Puukolla veistimme vielä parmesaanilastuja ja avot. Hyvä näin. Sämpylöiden lisäksi pakkasimme retkikoriin erivahvuisia juustokuutioita, loput lihapyörykät, kastikkeenjämän dipiksi ja tietysti pullollisen punkkua. Muutama viltti kainaloon ja matkaan kohti aurinkoisia järvimaisemia.

Aurinkoa tosin ujostutti ja ennusteesta huolimatta se pysyi pilven takana piilossa koko iltapäivän, jonka vietimme retkellä. Kasvot siis jäivät valkoisiksi kuin lumiset vuorenhuiput, mutta hetkellisesti niillä hehkui innostuksen puna kevään merkkejä tarkkaillessa. Solisevia vuoristopuroja, pariutuvia vesilintuja, lumikelloja kukkuloilla ja suvikakkaroita rantaraitilla. Vesipetojakin nähtiin, mutta ilma oli sen verran vilpoisa, että rantaleikeissä kastuivat vain kengät.

Retkieväät nautimme Lecco-järven rannalla lähellä Onnon kylää.

Vauhdikkaat vesipedot kevään ensimmäisissä rantaleikeissä.

Vielä on lumikellojen aika. Myöhemmin keväällä ne väistyvät antaen tilaa muille kukille.

Bellagion rantabulevardi (ital. lungolago), jonka varrella joimme jälkiruokakahvit.


Takakenossa tanssiva vesistö. Como- ja Lecco-järvet sijaitsevat vajaan tunnin matkan päässä Milanosta. .Kuva täältä

lunedì 9 marzo 2015

Kärsivällisyytesi palkitaan

Perjantaina, maaliskuun kuudentena se sitten tapahtui. Kaksikymmentä vuotta kestänyt matkapuhelinaikakausi tuli tiensä päähän ja älypuhelinaika alkoi. Kaikista varoituksista huolimatta kädessäni on nyt Lumia, jota todennäköisesti hiplaan niin pitkään kun henki siinä pihisee. Kaupassa hypistelin toki muitakin merkkejä, mutta niin vain kävi, että minun puhelimessa kuuluu lukea Nokia. Niin monesta kriisistä olen selvinnyt nokialaisen turvin, ja 90-luvulla yritys toimi veturina, kun Suomea kiskottiin irti lamasta.

Elämäni puhelimet. Tosin kuvasta puuttuu kaksi ensimmästä: 2110 ja 3210. Melkein kaikki mallit ovat ehtineet tekniikkamuseoon jo paljon ennen kun minä olen luopunut niiden käytöstä.
Yhä vieläkään moni täkäläinen it-alan työntekijäkään ei tiedä tai muista, että Nokia on kotoisin Suomesta. Vielä harvempi on tietoinen siitä, että Suomessa sijaitsee samanniminen paikkakunta, johon perustuu yhtiön ja sen tuotteiden nimi. Ja silmät pyörivät ihmeissään - ehkä vähän epäuskoisinakin - viimeistään siinä vaiheessa, kun selvitän, että teknologiayhtiön historiassa sen toimintaan on kuulunut puunjalostus, kumiteollisuus, kaapelituotanto sekä televisioiden ja tietokoneiden valmistus.

Minulle tunnesiteen ohella toinen keskeinen ostokriteeri oli hinta. Pankkikortilla höylättäväksi sopiva hintalappu koreili noin vuosi sitten markkinoille lakaistun mallin kaulassa. Koska lanseerauksen aikoihin matkapuhelimien liiketoiminta siirtyi kokonaan Microsoftille, todennäköisesti tämä jää viimeiseksi luurikseni, jossa esiintyy nimi Nokia. Valitettavasti ostohetkellä värivalikoima oli suppea, joten jotain tässä kaupassa jäi toteutumatta. Tyylikäs musta saa kuitenkin väistyä, kun löydän kivan ja kirkasvärisen kuoren. Mieluiten oranssin.

Paitsi että uusi puhelimeni on älykäs, se on myös kohtelias. Pitkähkön alkulataus- ja asennusprosessin aikana hampaani alkoivat narskua samaan tahtiin ruudulla pyörivien hammasrattaiden kanssa ja kuin tämän aavistaen, puhelin ilmoitti, että kärsivällisyytesi tullaan palkitsemaan (ital. la tua pazienza sarà ricompensata). Ja minkä puhelin lupasi, sen se on myös pitänyt. Kolmen päivän käytön jälkeen kokemukset ovat positiiviset. Toivottavasti tämä Nokia_tune.ogg on jatkossakin ainoa juttu, joka Nokiassa ärsyttää. Taisi olla ensimmäinen asia, jonka vaihdoin käyttöönoton jälkeen, joten nyt saa soittaa.

Naistenpäivänä poseerataan viimevuotisen mimosakimpun kanssa. Vaikka musta ja keltainen sopivat hyvin yhteen, puhelimeen on haussa kirkkaampi ilme.